Nimeni on Gelawej Viyan, ja olen kurdi. Olen syntynyt ja kasvanut Itä-Kurdistanin Urmiassa, joka sijaitsee Luoteis-Iranissa. Väkiluvultaan kaupunki on vähän Helsinkiä suurempi.
Rakastin synnyinkaupunkiani ja elämääni siellä, mutta kävi niin, että perheemme joutui pakenemaan Urmiasta Vanin kaupunkiin Bakuriin (Turkin kurdialueelle) vuonna 2000, jolloin olin viisitoista. Vuonna 2002 pääsimme kiintiöpakolaisina Suomen Hankoon.
Nykyisin olen 35-vuotias ihmisoikeuksista ja tasa-arvokysymyksistä kiinnostunut järjestötyöntekijä ja intohimoinen kokki. Asun Helsingissä 14-vuotiaan poikani kanssa, ja hemmottelen perhettäni ja ystäviäni rakkaudella tekemälläni ruoalla. Lähi-idän muistot ja maut ovat aina läsnä keittiössäni.
Me kurdit olemme jakautuneet neljän eri valtion alueelle, joten myös ruokakulttuurimme vaihtelee alueittain. Lähi-idässä eri kansat ovat asuneet kautta historian lähekkäin ja ottaneet vaikutteita toistensa kulttuurista. Tämä näkyy myös ruokakulttuurissa, ja monien ruokien kansallisuutta tai alkuperää onkin vaikea määritellä.
Lapsuudenperheessäni syötiin usein erilaisia pataruokia riisin kanssa. Kesäisin olivat vuorossa raikkaammat ruoat, kuten kasviskeitot, täytetyt kasvikset, yrittipadat sekä yrttiletut. Liha ei koskaan ollut ruokien keskiössä vaan pieni osa ateriaa. Itä-Kurdistanin ruoat tunnetaan erityisestä makeaa ja hapanta yhdistelevistä mauista, mikä maistuu vahvasti myös iranilaisessa keittiössä. Perheemme perusmausteet ovat mustapippuri, kurkumaa ja erilaiset yrtit.
Itä-Kurdistanissa (Iranin kurdialue) ei suosita kovin tulista ruokaa. Itse tutustuin tulisten makujen maailmaan, kun asuimme perheeni kanssa kaksi vuotta Pohjois-Kurdistanissa (Turkin kurdialue). Nykyään rakastan tulista ruokaa.
Omassa keittiössäni käytän erilaisia pippureita, sahramia, kurkumaa, kanelia, sumakkia, korianteria, persiljaa, tilliä, minttua, timjamia ja sarviapilaa. Rakastan ruusuvettä ja granaattiomenaa. Hapanta ja makeaa makua ruokiin saan hunajasta, granaattiomenasoseesta, sitruunasta, etikasta, limetistä, jogurtista ja kashkista.
Miksi ripaus kurkumaa:
Äitini käyttää ahkerasti kurkumaa, jota hän laittaa melkein kaikkiin keittoihin ja pataruokiin. Suolan jälkeen se on vältämättömin mauste hänen keittiössään. Kun olin 12-vuotias, äiti alkoi opettaa minulle ruoanlaittoa ja on siitä lähtien aina alleviivannut, että tähän laitetaan ripaus kurkumaa. Äiti opetti, että kurkumaa tuo ruokaan kivan värin ja on terveellistä.
Aikuisena tutustuin erilaisiin ruokiin ja mausteisiin. Aloin tehdä monia Lähi-idän alueen ruokia, joiden reseptejä äitini ei itse osannut. Kesti aikansa, ennen kuin äitini hyväksyi, ettei kaikkiin pataruokiin laitetakaan kurkumaa.
Äitini rakkaus kurkumaan näkyy tietenkin myös minun keittiössäni. Laitan moneen ruokaan ripauksen kurkumaa, joka tuo aina mieleen ruokamuistot lapsuuteni Kurdistanista.
Rakastan:
- Kaikkea, missä yhdistyvät ruusuvesi, sahrami ja pistaasipähkinät
- Kaikkia munakoisoruokia
- Viininlehtikääryleitä
- Granaattiomenaa
- Pastaa ja leipää
Mitä blogini tarjoaa?
- Kasvisversioita Lähi-idän perinteisistä resepteistä
- Lähi-idän keittiöistä inspiroituneita uusia reseptejä
- Keittiö- ja ostosvinkkejä
- Ajatuksia ja tarinoita ruuista ja niiden taustoista
Toivon, että pystyn välittämään blogissani intohimoni ruokaa kohtaan! Kaikki palaute ja toiveet ovat tervetulleita.